Öhuppista!

Paljon helpompaa olisi blogin päivittäminen, jos ei olisi unohtanut salasanaa jolla pääsee kirjautumaan sisään. Onneksi se lopulta jostain muistin syövereistä pintaa pulpahti. Juu, täällä on menty hieman takapakkia, tai ei oikeastaan edes sitä mutta poljettu kyllä paikallaan. Viime viikon älyttömät työvuorovaihtelut ja huonosti suunnitellut ja vielä surkeammin toteutuneet syömiset, lapsen synttäreillä syöty kakku, tällä viikolla kaksi yötä Tallinnassa... No, olisi se voinut siistimminkin mennä, jos toki paljon pahemminkin. Paino ei ole noussut, mutta ei se laskenutkaan ole. Nyt kuitenkin palattu arkeen ja uudella innolla ohjelman kimppuun, että pääsee senkin väliaikamittauksen joskus tekemään.

Minulla vaihtuu työpaikka jo reilun kuukauden päästä. Tänään kuulin, kivaa ja kurjaa samaan aikaan. Työnantaja pysyy samana, palkka pysyy samana ja hallintokin pysyy samana, suorituspaikka vain muuttuu polilta amppariin. Kuulostaa toki jännältä, mutta homman painopiste on kuitenkin sairaalasiirroissa, kuljetellaan kippeitä sairaalasta toiseen. Tuttua hommaa sekin, ja tuttuja ihmisiä töissä sielläkin. Mutta niiltä osin harmittaa, kun just vasta päässyt kunnolla vauhtiin tuolla polilla. Oh well, jospa tästä nyt yhden sulan taas saisi joustavan työntekijän hattuun. 

Joustava työntekijä jaksoi myös iltavuoron päätteeksi mennä töistä suoraan salille. Toinen Arnoldin kuusikko tähän viikkoon vielä mahtui, huomisesta alkaa yövuorot joten tuskin pääsen ennen maanantaita kolmatta kertaa. Mutta hei, ei mulla ole mikään kiire. Tärkeintä on suunta, ei vauhti. 

Viikon kookohdat: Dieselin farkut mahtui jalkaan kun liikkeessä huvikseni sovitin ja toisessa liikkeessä jouduin pyytämään kaksi kertaa myyjää tuomaan pienempää kokoa. Pakkohan ne oli sitten ostaakin. Ei tosin ne Dieselit joissa näytin muffinsilta, mutta ne toisen kaupan farkut joista vasta kolmas sovitettu koko oli hyvä. Jipii!