sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Ensimmäinen askel uuteen suuntaan

No, nyt on tullut jauhettua useampi postaus siitä, miten läskipukuun on sukellettu. Tällä hetkellä, tätä kirjoittaessa, siitä jo mukava siivu on kuoriutunut matkalle ja suunta on kokonaan siitä ulos. Vuosi sitten kuvittelin että elämäntaparemontti on pysyvä, niin hurjalla taistelutahdolla siihen lähdin. Syystä tai moninaisesta niin ei kuitenkaan käynyt, ja vaikka olin oikein tyytyväinen Fitfarmiin, eivät ne siellä pysty kenenkään aivoja vaihtamaan. Vika ei tarvii olla iso, kun se on päässä. Lisävauhtia luovuttamiselle sain kuukausien ajaksi kädet käyttökelvottomiksi tehneen infektioihottuman muodossa. Täysimetys ja kova dieetti eivät olleet pitemmän päälle toimiva parivaljakko. Ja niinpä tosiaan, vaikka voitin suurimmalla pudotuksellani ilmaisen extrajakson Superdieetin jatkoksi, olin siinä vaiheessa jo kaukana kuin torimyyjältä karannut ilmapallo; pieni kärpäsenpaska horisontissa. Vuoden loppuun mennessä jo 8 kiloa oli tullut takaisin.




Kevättalvella paino oli siis jälleen kolmenumeroisessa luvussa, ja samaan aikaan puolisen vuotta aiemmin fitnessbuumin mukaansa imaisema ystäväni alkoi tuupata Facebookiin aivan järjettömiä muutoskuvia. Hän oli mukana Bodycampin Ms. Fitness Bikini Body Challenge-verkkovalmennuksessa, ja tahkosi tulosta tulemaan minkä kerkesi. Lopulta päädyin, netissä kyseisen firman valmennusvalikoimaa makusteltuani, soittamaan aspaan ja kysymään onko mikään ohjelmista sellainen, joka sopii sitoutumisongelmaiselle jojolle. Suosittelivat sitten tuota samaa valmennusta, sanottiin ettei nimeä saa säikähtää, kyseessä ei ole mikään "Puolessa vuodessa kisakireäksi"-rääkki, vaan pointti on siinä että ohjaus ja tuki on tosiaan mukana 24 viikkoa. Niin minä sitten ilmoittauduin ja maksoin.

Valmennus alkoi 2.3. ja odotukset oli korkealla. Alun ruokamäärät tuntuivat aivan järkyttävän isoilta, mutta kaikki tuli syötyä, ja paino lähti reippaasti laskuun. Myös treeni-into pysyi aika hyvin päällä. Mukana oli paljon osallistujia, joilla oli lähtötilanteessa normaalipaino, mutta halusivat uutta potkua treeniin ja muokata kroppaa. Olipa jokunen kisahaaveissakin liikenteessä. Ohjelmat päivittyivät 4 viikon välein, melkoisen samansisältöisinä niin ruoan kuin treeninkin osalta. Ja mikäpä siinä, tulosta tuli tasaisesti ja vaikka välillä lipsahtelinkin, onnistuin aina palaamaan takaisin rattaille eikä suurempaa vahinkoa tullut. Ei ensimmäisen 3 kuukauden aikana, tuona aikana lähti vähän reilu 10 kiloa pois. 

Sitten tuli noin neljä viikkoa kestänyt löysäilykausi, jolloin söin käytännössä ainoastaan aamupalat pilkulleen, kaikki muu vähän sinnepäin. Välillä liian isoilla vajeilla, välillä hällä väliä-meiningillä, salilla en käynyt kertaakaan. Kuitenkin koko valmennuksen alussa asettamani ainoa tavoite; vähintään 3 kertaa jotakin kunnollista liikuntaa viikossa, pysyi koko ajan ja pitää edelleen. En osaa sanoa miksi niin kävi, miksi yhtäkkiä tökkäsi. Kuitenkin onneksi olin jo asiassa sen verran pitkällä, että olin päättänyt ettei kehitys lähde taaksepäin. Sinnittelin joten kuten painoni paikallaan pitäen ja aerobista liikuntaa harrastaen yli ensimmäisen kunnollisen motivaation matalapaineen. Kuvassa hetkeä ennen motivaation notkahtamista, tasan 10 kg alusta poissa.




Valmennusta olisi vielä 8 viikkoa jäljellä, ja ohjelmat on olleet käytännössä koko ajan samanlaisia. Pakettiin kuului 4 online pt-tapaamista ja osalle aikaisin ilmoittautuneista oli luvattu myös inbody-mittauksia. Yhteistreenejä ja poseerausopetusta kiinnostuneille. Suurin osa näistä ei ole toteutunut kenenkään kohdalla, tapaamisia on peruttu, online pt-ajanvaraukset eivät mene läpi. Uusia valmennuksia ja jatkovalmennuksia kaupataan, vaikka meneillään olevan aikana osalle asiakkaista tehdyt oharit on edelleen hyvittämättä. Omalta osaltani en kyllä voi kuin kiitellä, on kyllä asiansa ajanut. Paino on pudonnut, treeni on vaihtelevasti kulkenut, mutta se taas ei ole valmennuksen syy. Suuremmilla odotuksilla osallistuneiden puolesta vähän harmittaa.

Sitten äitini - dieetti-intoileva crossfittaaja - löysi tutun kautta hyvältä vaikuttavan pt:n, ja minäpä sitten hyppäsin samaan kelkkaan. Uusi motivaatio heräsi räjähdysmäisesti, kun ensimmäisen kerran koskaan saa henkilökohtaista ja oman elämäntilanteen huomioivaa ohjausta. Itseasiassa uunituore ensimmäinen ihan vain minulle laadittu ohjelma onkin nyt tuossa jääkaapin ovessa. Höystettynä ukaasilla, että tasan jään seuraavassa kehonkoostumusmittauksessa kiinni, jos yritän vedättää...




Ensimmäisen tapaamisen ja tänään saadun oman ohjelman välillä olen noudattanut nyt meneillään ollutta BC:n valmennusohjetta varsin orjallisesti, ja paino on nyt alimmillaan kuuteen vuoteen ja toiseen tavoitevaatteeseen sovittu. Ensimmäinen tavoitevaate oli Freddies of Pinewood-farkut, joita myy Garagelandin ihana Ville. Kuvan hupparia hipelöin kaupassa kaksi vuotta, mutta se vain pysyi sitkeästi liian pienenä.


88,5 kg



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti