Alkuruokaa resepteineen ja vähän työperäistä ängstiä päälle

Työpaikalla on suunnitteilla organisaatiomuutos, jonka ajatteleminenkin aiheuttaa unettomia öitä. Asia on kyllä päivittäin mielessä ja odottelevien aika on pitkä, kun viimeiseen asti toivotaan että suunnitelma kumoutuisi. Enempiä en lähde blogissa availemaan työnantajan asioita, mutta vinkkinä; ainakin Savon Sanomat ja Yle on viime päivinä uutisoineet asiasta muutaman kerran. Kuitenkin käytännössä tällä hetkellä suunnitelmat kuulostavat siltä, että puolet siitä mikä työssä on kivaa, voitaisiin koska tahansa ottaa pois. 

Meillä on yhtenäinen ja rikas työyhteisö, jonka sisällä tehdään potilastyön ohella hyvin paljon myös kaikenlaista muuta ammattitaitoa kehittävää ja ylläpitävää. Harjoitellaan hätätilanteita varten, ja sitten pienemmässä mittakaavassa ihan niinkin, että kiireettömänä aikana mennään penkomaan harvoin tarvittavia välineitä, kerrataan niiden käyttöä ja jos jotakin ei ole ikinä joutunut edes paketista avaamaan, voidaan purkaa ja perehtyä siihen ihan kunnolla. Työvuorossa on aina joku joka tietää, osaa, ja välittää sen verran paljon että viitsii tulla neuvomaan toisillekin. Nytkin viimeisen viikon aikana on pöyhitty useampaa jo puoliksi unohtunutta taitoa, ja ihan kuin ammattiminä olisi kasvanut useita senttejä lisäpituutta, kun hautautunutta osaamista kaivettiin pintaan. Kunpa tämän asian ei tarvitsisi muuttua. Ilahduttavaa on ainakin se, kuinka pontevasti liitto on asettunut meidän puolelle asiassa.

No. Turha murehtia yötäpäivää asiaa jolle ei mahda mitään, se toteutuu jos on toteutuakseen. Mutta ei sillekään mahda mitään, että huoli ja pelko on, enkä todellakaan ole yksin. Yritän nyt kuitenkin ensisijaisesti keskittyä palaamaan treeneihin, koska selkä on kovasti parempaan päin joka päivä. On vielä liikkeitä ja asentoja, joissa selkään kipeästi vihloo, mutta huomaan myös että niissä liikkeissä kun muistaa imaista korsetin tarpeeksi kireälle, itse liike onkin kivuton. Äkkiä takaisin satulaan pitää päästä!

Ruokapuoli on mennyt aikalailla putkeen eilen ja tänään; Alku-ohjeista saa kyllä rakennettua ihan mitä tahansa, kun vaan mielikuvitusta ja kärsivällisyyttä riittää. Siis kahlata blogeja ja inspiroitua, toisin sanoen. Olen tehnyt maukkaita smoothieita ja sämpylättömän hampurilaisen joka tuotti kovasti iloa eilen pitkän työpäivän jälkeen. Kana-kookoskeittokin tuli syötyä kaikki, ja viljaton italianpataviritelmä on huomiselle valmiina. 

Marjaisa smoothie - ruma mutta hyvä

Tästä tuli kaksi annosta, joista toisen ryystin aamun kahvitauolla ja toisen iltapäivällä välipalana.

200 g mustikoita
pari kourallista babypinaattia huuhdottuna
1 dl kookosmaitoa
1 mitallinen suklaanmakuista heraproteiinijauhetta
1 rkl chiasiemeniä
1 rkl kaakaonibsejä
käsivaralla vettä, ehkä reilun desin edestä.

Kaikki blenderiin ja *bzzzzzz*. Se on siinä. Varoituksen sanasena tosin; muuttuu päivän aikana mutanaamion näköiseksi mönjäksi JA luo viihdyttävän tehosteen hymylle, kun joka hampaan välissä loistaa musta nökkönen; chiasiemen tai mustikankuori..

Proteiinipannari

Tämän pitäisi olla yksi annos, mutta harva viitsii kerralla melkein täyttä uunipellillistä syödä. Joten tämänkin jaoin aamu- ja välipalana syötäväksi.

6 munanvalkuaista, vatkataan kovaksi vaahdoksi. Niin kova, että kulhon voi kääntää ympäri.
Valinnainen määrä valinnaisia marjoja.

Uuni 200-asteiseksi, vaahto levitetään kevyesti (kookos)öljytylle leivinpaperille, marjat ripotellaan vaahtolevyn päälle ja paisto 15-20 minuuttia. 

Tuoreeltaan ja näin ilman makeutusta oli hyvää kuin kengänpohja, mutta yön yli jääkaapissa muhittuaan marjat oli mehustaneet ja maustaneet tämän niin, että sitä oli itseasiassa ihan kiva syödä.

Alku-purilainen

Tehdessäni valmennusohjeiden antamilla mitoilla valmiita ruoka-annoksia, jäi 100 g jauhelihaa yli. Katselin sitä nökärettä hetken, ja siitä se ajatus sitten lähti. Jauhelihan kaveriksi purkkiin yksi munanvalkuainen ja ripaus Fiber huskia (psylliumjauhe) sitomaan kosteutta. Merisuolaa ja mustapippuria pintaan. Öljytyin käsin taputtelu pannulle, ja ghee paistorasvana. Välihuomautuksena, että olin pudota pyrstölleni kun Prisman rasvahyllystä löytyi kotimaista gheetä! Ei tietenkään luomuvoista tehtyä, se olisi liikaa pyydetty, mutta ghee mikä ghee! Sitten kun pihvit oli valmiit, kippasin ylimääräisen rasvan pannulta pois, ja heitin kananmunan paistumaan. Sillä välin pikainen salaatin huuhtelu ja tomaatin viipalointi, ja voilà! Ensi kerralla yritän muistaa viipaloida myös vähän sipulia väliin.

Matkahuolto toimitti jo tänään lähimpään Siwaan myöhään sunnuntai-iltana tekemäni tilauksen Foodin-verkkokaupasta. Nyt voi kyllä sanoa että ei oo häppee olla noppee! Lisäksi paketissa oli pieni yllätyspussi goji- ja mulperimarjoista ja cashew-pähkinöistä, ja niistä meidän pikkuihmiset repivät hurjasti iloa. Kiitos ja täydet pojot Foodinille! 

Tilasin siis luomuheraa, Chlorella-tabletteja, raakakaakaojauhetta ja lakritsinjuurijauhetta. Viimeiseksi mainittu inspiroi myös kaupassa tuhlaamaan kotimaisiin pakatevadelmiin, koska laku ja vattu pitävät toisistaan, ja minä pidän niistä molemmista. Äsken meni raakakaakaojauhe testiin ja yllättävä kyllä, se oli noin tuhatkertaisesti parempaa kuin kaakaonibsit. Joita niitäkin sain tänään eka kerran irvistelemättä alas. :D 

Suklainen smoothie

1 dl jääkaappijähmeää kookosmaitoa
1 mittakupillinen suklaanmakuista heraa
pari kourallista pakastemansikoita
pari kourallista babypinaattia
1 rkl raakakaakaojauhetta
loraus vettä

Ja jälleen kerran pikkuruinen blenderini hoiti homman kotiin. Kaunista ei ole tämäkään, mutta tosi hyvää ja pehmeää. Joutunee tekemään toistekin.

Ai joo, vielä yhdet kiitokset tuli mieleeni! Iso kiitos Kaisa Jaakkolalle. Hormonidieetti-kirjan vinkistä innostuin kokeilemaan tuota babypinaattia, ja on oikeasti järkyttävän hyvä smoothieen piilotettava rehu. Ei maistu läpi ollenkaan, jauhautuu hienoksi ja lapsillekin kelpaa!

Jostain syystä päässä rupesi soimaan "Let There Be Rock", joten laitetaanpa soimaan.