sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Kaikkea paitsi sukulaisia ja kansantanhuja

Koska kaikkea paitsi otsikossa mainittuja käsketään kokeilemaan, niin tehdään sitten niin. Kaikista Jaakkolan kirjan herättämistä "Ooh!"-, "Aah!"- ja "Heureka!"-elämyksistä huolimatta löydän itseni edelleen ja sitkeästi iltaisin suklaan tai jäätelön tai molempien seurasta. En syö niitä siksi että ne olisivat parasta mitä maa päällään kantaa, tai siksi että niiden syömisestä tulisi niin mahdottoman euforinen olo. 

Syön siksi, että olen taas alkanut "palkita" itseäni. Ja mistä hyvästä? Siitä, että jaksoin taas yhden päivän iltaan asti. En heittänyt hanskoja tiskiin, vaikka saatanan kalliin remontin (halpaan paska-autoon) lisäksi laskuja tulvii ovista ja ikkunoista, ja velkaannun lisää nopeammin kuin kallis Suomenmaa, isäimme onnela. Siitä, että työnantajan suunnitelmat pelottavat helvetisti määräaikaista työtään rakastavaa pikkumuurahaista. Siitä että joku penskoista sairastaa about koko ajan. En ole alkoholisoitunut, apinakiikussa enkä järkilataamossa, ainakaan toistaiseksi. Sen sijaan jälleen puuduttelen itseäni iltaisin tuttuun ja turvalliseen sokeripöhnään. Koska tiedostan asian, ja sen että tällä menolla kaikki nähty vaiva menee hukkaan nopeammin kuin ehdin sanoa "Peanut butter cup", ja vielä senkin etten edelleenkään saa itse tätä pirullista kehää pysäytettyä, kutsuin apuun Sami Sundvikin.

Useat kokeiluni paleolla ja sen johdannaisilla on päättyneet yleensä lyhyeen, moninaisista syistä. Ei se vaikeaa ole, eikä loppupeleissä niin kamalan kallistakaan, kuin moni kuvittelee sen olevan. Ainoa kalleus ja hankaluus on monien ruokien tekeminen samanaikaisesti, kun minulla on eri eväät. Ja yleensä aivan turhaan. Sama haaste on ollut myös erinäisillä fitnessdieeteillä ollessani. Miksi kaikki jää kokeiluasteelle?

 Kyse on ainakin siitä, ettei motivaatio ole ollut riittävä sietämään vaa'an verkkaisempaa reagointia, vaikka kuinka vakuuttelen itselleni, että kiirettä ei ole. Olen edelleen mieltänyt olevani dieetillä, jollakin joka alkaa ja päättyy joskus. Ja siitä, etten edelleenkään luota kykyyni tehdä oikeita valintoja keittiössä, jos ruokalistalla on muuta kuin tutut raejuusto-kaurapuuro-rahka-mehukeitto-kana-parsa. Koska niillä eväillä paino laskee, melkein yhtä nopeasti kuin treeni-into, suoritustaso ja sitoutuminen muutokseen. Jokaikinen lihaisa ja kohtuullisen rasvainen ateria, tai raikas  smoothie aamulla on nielty niin että takaraivossa nakuttaa epäilys siitä, että näillä eväillä lihon taas. Silti jo parissa päivässä vireystila on noussut huimasti, ja unenlaatu parantunut. Siispä ALKU-ohjeilla uuteen yritykseen, ensimmäistä kertaa ohjatusti.

Olen muutenkin jonkinlaisessa pysähtyneisyyden tilassa. Konmari-projekti seisoo odottamassa ylijäämätavaran poisviemistä, eikä sekasorto houkuttele jatkamaan. Vielä pari viikkoa pitää tätä sietää. Treenit seisoi ekan viikon flunssan ja pitkien työvuorojen takia, sitten kävin yhdet treenit ramboilemassa ja sehän ei päättynyt hyvin. Nyt rusahtaneen selän   vuoksi tuli vähän lisää taukoa. Ei etene raivaus eikä treeni. Turhauttaa ja tympii, ja surettaa se ettei vieläkään painonhallinta ole minulle luontevaa ja itsestäänselvyys. Vaikka  onneksi selän kanssa taisin päästä pelkällä revähdyksellä ja säikähdyksellä, ja ramboilu tuotti kuitenkin 20 kilon parannuksen maastavetoon! Ja kirpparikasakin on koko ajan vajunut, ja loput lähtee ensi kuussa täyspalvelukirppikselle eli nurkista pois.





Niin että mitä valitan, nyt kun tarkemmin taas ajattelen. Kaikki on ennallaan painoa myöten, takaiskut tilapäisiä ja varmaa on se että niitä tulee kaikille. Työ jatkuu siellä missä haluan olla, ja jos joku päivä siellä ei saa olla, niin työ jatkuu jossakin muualla. Treenisali ja ne ihanat hullut ja pöllöt on siellä edelleen, kunhan selkä antaa myöten taas nostella painavia esineitä. Varmaan ihan pian, sitäpaitsi. Penskat käy hermoon eli ovat riittävän terveitä. Ukko on parhaansa mukaan mahdollistanut harrastusmenoja, ruokavaliosekoiluja ja -kokeiluja, ja nyt viime päivinä selän lepuuttamisen. Syömisten suhteen itse joudun valinnat tekemään, mutta siihenkin on tsemppi ja tukijoukko taustalla. On ystävät, Supernaiset ja Alku-ryhmä. On treeniporukka. On kotijoukot, jotka on pääosassa, kun päivittäisiä valintoja vierestä seuraavat. Oikeastaan asiat on aika helvetin hyvin. Minä pärjään, minä riitän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti