Niinhän sitä äkkinäinen luuli. Tiistai-keskiviikkoyönä kuume nousi uudestaan horkan kanssa, ja edellisviikkoinen näytelmä näyteltiin alusta uudelleen. Soitin hädissäni ohjaajalle, että näin tässä taas kävi, mutta onneksi rauhoitteli kertomalla että ensimmäisen viikon asiat on tuttuja trial-viikon käyneille. En siis jäänyt pahasti jälkeen, mutta kyllä se silti harmittaa hirveästi. Edelleen kurkku on karhea ja nenä on täynnä tavaraa, onneksi nenäkannua saa käyttää rajattomasti ja sillä kyllä helpottaa tosi nopeasti ja saa olla jonkun tunnin aika rauhassa. Huomenna jatkuu treenit, ja aion kyllä kohtaloa uhmaten olla paikalla, teenpähän sitten vaikka taas hieman kevennetysti, pääasia että saan tarvittavat opit, jotta pääsen kurssin jälkeen oikeasti treeneihin mukaan!
Ruokapuolesta. No, minulla tuottaa hieman ongelmia tuo aiemmin kovasti ylistämäni mealpreppaus. Ongelma tulee siinä, että kun tekee illalla 4 x 2 lämmintä ateriaa, niin viimeisiä annoksia syö viidentenä päivänä. Suoraan sanottuna niin vanhan ruoan syöminen on ällöttävää, ja varsinkin kana-aterioita on joskus mennyt roskiinkin, kulkematta gi-kanavan kautta. Toinen ongelma on se, että kevyillä aterioilla ja pienillä välipaloilla ruokavälien venyminen voi olla tuhoisaa. Kun pääsee syömään, on niin kova nälkä että sen annoksen hotkaisee salamana, ja vielä tekisi mieli syödä se astiakin.
Tässä auttaa etukäteen valmistautuminen, eli protskupatukka tai jauheannos shakerissa, ja molemmat kulkee kätevästi repussa mukana töissä ja muuallakin. Silti ruokavälit ei aina toteudu järkevästi, ja ongelma kertautuu päivän aikana, kun puolet päivän aterioista pitäisi tunkea mahaan tunnin välein ja juuri ennen nukkumaanmenoa; treenipäivinä siellä kelluu palkkarikin odottelemassa, eikä heti treenin päälle tee mieli kovin raskaasti syödä. Vuorotyöläisen ongelmia? Ehkä. First World Problems? No aivan ehdottomasti. Kuitenkin kyseessä on sen verran usein toistuva ongelma, että sille täytyy yrittää tehdä jotakin.
Aiemmista ruokavalio- ja ihmedieettikokeiluistani vhh ja paleo on molemmat olleet sellaisia, joilla nälkä pysyy ruokavalinnoista riippuen aamusta iltaan poissa, ja on jopa muistutettava itseään syömisestä. Viimeksimainittu on myös sisällöltään hyvin puhdas ja luonnollinen tapa syödä, joten olen ottanut sen takaisin ohjelmaan. En orjallisena, mutta suuntaa-antavana. Ajatuksena olisi nyt jonkin aikaa jakaa päivän syötävät harvemmille kerroille, mutta tuhdimmille sisällöille. Mealpreppausta voi ja kannattaa edelleen harrastaa, eli tehdä keittoja, patoja, paisteja ja muita isompia eriä ruokaa, ja täydentää niitä sitten tuoreilla salaateilla ja muilla sopivilla lisukkeilla seuraavana päivänä. Ehdotonta plussaa myös siitä, että toisin kuin keinomakeutettuja light-tuotteita ja muuta hyvin niukkaenergistä ja prosessoitua, näitä ruokia todellakin voi hyvillä mielin antaa myös lapsille. Ei erillisiä ruokia, ei päällekkäistä kokkaamista eikä kaksinkertaista kauppalaskua.
Aamu aloitettiinkin banaani-mustikkaletuilla, ja enemmänkin olisi mennyt pienille luolaihmisille. Samoin eilinen banaanijäätelö teki kauppansa. Juuri otin uunista siemennäkkärin, ensimmäinen kokeiluerä vaikuttaa varsin lupaavalta! Hieman liian haurasta on, repeilee ja aika paljon tuli hävikkiä kun rapisi murusina pellille. Maku on kyllä kohdallaan, eiköhän tätä tehdä toistekin!
Aamulla teen chiavanukkaan jääkaappiin tekeytymään, kun siitäkin hyvänkuuloisen ohjeen löysin. Toimittaa välipalan virkaa allekirjoittaneelle ja alamittaisille. Possun sisukka ja naudan jauheliha odottelee kylmässä; toisesta tulee hyvä kaveri salaatille, toisesta pihvejä bataattiranskalaisille. Kummastakin odotetaan jäävän jämiä seuraavalle päivälle, jolloin niistä voi tuunata jotain muuta. Katsotaan mitä tapahtuu. Mielenkiinnolla odotan myös, voisiko maito- ja viljatuotteiden rajoittamisella olla edullisia vaikutuksia tämän kohta krooniselta tuntuvan nuhan voittamiseen. Lisäpisteet siitä, että jo pelkästään pienten uudistusten ajatteleminen tekee iloiseksi, eikä herkkuhammasta kolota poikkeuksellisesti tippaakaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti