Huomasin myös, että vuosi jonka sain viettää leikkurissa, sisälsi aivan hirveästi asiaa jota en ole vielä ollenkaan osannut soveltaa ja käyttää hyödyksi nykyisessä työssä. Ajattelen joitakin asioita liian hankalasti ja pitkälle, ja samalla jää tajuamatta että juuri se riisuttu malli on ihan just sitä mitä me tehdään tuolla jatkuvasti. Miten paljon meillä kaikilla onkaan tietoa ja taitoja, joita ei olla osattu valjastaa täydellä teholla hyötykäyttöön! Erinomainen ilta, ja tämä varmaan se tärkein oivallus.
Ennen töihin lähtöä kerkesi hyvin nykäistä viikkotreeni 1 & 2 (pakaraspecial ja keskikroppatreeni), vaan että osasi tulla hirveän huono olo! Miksi tyytyä yhteen, kun kahdella saa aamupalan uudestaan suuhun pureskeltavaksi.
Pureskeltavasta puheen ollen, oliko ihan pakko koukuttaa itsensä näihin??
Koska sunnuntai on toivoa täynnä siinä missä kaikki muutkin päivät, niin toivon lottovoittoa että postissa tulisi huomenna uudet jumppahousut. Ne joissa on revontulia. Niillä tulee varmasti iron butt ja buns of steel ihan puolihuomaamatta vahingossa. Valmennuskin on jo puolivälissä, joten syytä olisi alkaa ilmestyä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti