POWr Social Media Icons

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Viettelevät viikonloput

Tuleekohan näistä viikonlopuista ikinä helppoja? Syötiin illalla vähän vapaammin eli suomeksi herkkuja, ja tänään herätessä eka ajatus, että mitähän sitä söis. Ois pekonia, sämpylöitä... No v***u kaurapuuroa ja raejuustoa söin, mutta ettei se ollut itsestäänselvyys ja ainoa vaihtoehto mielessä, se vähän harmittaa. Varsinkin kun ollaan vielä helpoimmassa vaiheessa, pudotuksessa. 

Entä sitten kun alkaa se hankalin osuus; ylläpito. Arkisin tämä kyllä on jo automaatio, mutta nämä vapaat viikonloput on pahoja edelleen. Eihän mulla eilenkään ois mikään cheat meal day ollut. Viimeksi tänään eräs BC-ryhmäläinen harmitteli lipsuttuaan vähän dieetistä. Tunnustin sitten samaan palaan, että niin minäkin tein, ja olen tehnyt joskus aiemminkin. Tietoisia valintojahan nämä ovat, ja niitä on turha jälkikäteen harmitella. Yleensä se valinta tehdään etukäteen, eikä mikään huomaamatta ja vahingossa lipsahda suuhun.

Joku voi ihmetellä, miten voi muka olla niin vaikeaa edes yhden 10 viikon jakson ajan kieltäytyä ylimääräisestä. Minäkin ihmettelen sitä. Mutta jos lähden miettimään sitä liian syvällisesti, löydän itseni taas siitä vanhasta tutusta kierteestä, jossa ajatus jumittuu väärälle uralle. Kohta koko tähänastinen työ ja vaivannäkö on ollut turhaa ja koko dieetti pilalla, sama siis heittää ne tulevatkin viikot läskiksi ja syödä vain sitä mitä mieli tekee. Kun ei kuitenkaan koskaan missään onnistu. Been there, done that, bought a t-shirt. Enkä mene sille tielle enää.

Kun se ei ole pelkästään tämä 10 viikkoa, vaan niitä samoja valintoja tehdään koko loppuelämä. Kun en ole kisakuntoa tavoittelemassa, ei mikään ole pilalla, jos lauantai-iltana syö jäätelöä. Tai vaikka pizzaa. Tai mitä tahansa mikä ei lue ruokaohjelmassa. Jos onnistun ne muut 6 päivää syömään oikein ja liikkumaan, enkä sinä seitsemäntenäkään ahmi viikon kaloreita kerralla, olen onnistunut. Niin, onnistunut missä? Siinä, mikä suurimmalle osalle ihmisistä on ihan normaalia ja itsestäänselvää, eikä sana "painonhallinta" tarkoita heille mitään, koska elintavat on olemassaan järkevät. Se on hirveän kiva juttu heille, ja toivon todella koko sydämestäni että minäkin opin sen nyt, kun lapset on vielä pieniä ja oppivat mallista. Ja minä uskon oppineeni jo. 

Mutta samalla tiedän, että entiseen on hirveän helppo palata, vielä monta kertaa. Kai sen tiedostaminenkin on osa oppimista. Osaatko sinä sen luontevasti, vai oletko joutunut opettelemaan tavallisen arjen painonhallinnan aikuisiällä? Millä sinä onnistuit, vai onko matka vielä kesken?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti