POWr Social Media Icons

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Marraskuu käy kimppuun

Marraskuu ja räntäpaskaa sataa sekä kirjaimellisesti taivaalta, että kaikilta muiltakin suunnilta. Dieetti tökkii ja mielikuvitus on nollassa, treeni ei kulje, yövuorot löi metrisellä halolla päähän eikä tahdo palautua ollenkaan, jopa aiemmin kotona nopeasti ja tehokkaasti toteutettava viikkotreeni päättyi lattialla makaamiseen heti ekan kierroksen jälkeen. Kohdelihas ei sano "au, nam, lisää!" vaan kohdelihas sanoo "et oo saatana tosissas!?"

Lähipiirissä sairastapausta toisensa perään ja koko ajan pahenevia juttuja, puhelimeen vastaaminen alkaa jo pelottaa. Syksyn odotetuimmat juhlat plösähti käsiin kun mikään idea ei ota tulta alleen ja nyt on takki niin tyhjä ettei enää tule edes ideoita.



Rakas ihminen avautui toisaalla samasta suosta jossa ollaan yhdessä rämmitty 1,5 vuotta. Siitä kun oma paino ja ulkomuoto saavuttaa sen ahdistuksen ja etomisen rajan, että silmät aukeaa väkisin. Me molemmat tiedetään ne konkreettiset keinot, joilla paino lähtee ja pysyy, ja me molemmat tiedetään teoriassa miten se onnistuu. Tiedetään myös kaikki sudenkuopat ja kompastuskivet joihin homma on aina levinnyt, jos ei heti alkumetreillä niin viimeistään ensimmäiseen kunnon dieettiväsymykseen ja -kapinaan. 

Aihe on iso ja syvä, ja aion palata siihen uudestaan ja uudestaan. Sitten kun takki ei ole näin tyhjä. Minullakin on tässä yksi sudenkuoppa taas jalkojen juuressa, kun väsyttää ja vituttaa, ruoka on yksitoikkoista eikä treenikään kulje, mutta tällä kertaa en aio pudota siihen. Tai perinteiseen tapaan kaatua turvalleni sen kuopan pohjamutiin. Yleensä näihin aikoihin myös pohjaton shoppailuhimo roihahtaa oikein kunnolla kukkaan, ja siinä on toinen kuoppa valmiina. Jos ei saa mässätä, niin sitten tekee mieli törsätä. 

Mulla on varmaan joku ongelma impulssikontrollissa, tai joku manian muoto, kun aina olisi saatava jotain ylettömästi ja hillittömästi. Herkkuja, uusia kivoja tavaroita itselle ja/tai lapsille - enemmän, isompaa, kalliimpaa, lisää lisää lisää. Ja kaikki nämä johtaa hallitsemattomana ennen pitkää ongelmiin, joko lihomiseen tai henkilökohtaiseen konkurssiin. Tässä toinen aihe jota voisi pyöritellä loputtomiin. Jotain tyhjiötä kai näillä täytetään, enkä kuulemma ole ainoa jonka elämä on välillä tasapainoilua kohtuuden kanssa suunnilleen kaikilla osa-alueilla.

Viimeinen yövuoro edessä ja henkinen närästys on huipussaan. Kun katsoo ikkunasta tuohon kaksi kuukautta jatkuneeseen pimeässä lätisevään vesisateeseen, niin motivaatio kaikkeen painuu suorastaan pakkasen puolelle. Joo, sen saman joka tois lopulta lumet tullessaan ja vähän valoa tuohon ulkoilmaan. Kävi kääntymässä täälläkin, ei viihtynyt tarpeeksi jäädäkseen. Ainoa hyvä mitä marraskuun sateesta on ikinä saatu irti, on se nimibiisi.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti